Pitkällisen kasvuprosessin kautta olen oppinut ymmärtämään että rakastan tosi-tv:tä. Luulin vihaavani sitä mutta vietyäni itsekieltäymykseni äärimmäiseen mahdottomuuteen oli pakko taipua myöntämään. Konsepti on nerokas.
Se on kuin ampuisi heroiinikiisseliä tykillä suoraan anukseen kun istuu paskan työpäivän jälkeen sohvalle television ääreen toinen käsi kaukosäätimellä, toinen munissa, ja katselee kuinka joukko häkkiin suljettuja vähämielisiä mediahuoria ryyppää, nussii ja itkee. Eikä siinä kaikki, kyllä markkinakoneistolla luovuutta riittää. Ne tietää mikä saa ihmisillä seisomaan.
Amerikkalaisilta, jotka perverssiydellään vetää melkein vertoja pienille viirusilmäisille japanilaisille ystävillemme, kopioidaan uusimmat trendit ja käännetään suomeksi jotta lähibaarin perusjamppakin ymmärtää lontoon murteen eksoottisen kryptiset naksahdukset sekä vinkaisut, ja suolletaan sen kummemmin silottelematta vastaanottimiin.
Valinnanvaraa riittää, friikkisirkuksia on joka lähtöön. On idoleita ja talentteja. Mene lavalle, tee temppu. Hyppää, kieri, tanssi, laula. Tarkistele elämää lentoasemalla, ravintolassa tai Kanadan ikimetsien metsureiden arkea, mitä tahansa omalta sohvaltasi, nappia painamalla. Elämys on taattu. Jos elämä tuntuu tyhjältä ja sisällöttömältä, tsekkaa Unelmien poikamiehen uusimmat dramaattiset käänteet. Käsikirjoitus on täynnä yllätyksiä.
Japanilaiset ovat neroudessaan uskaltaneet viedä idean äärimmilleen. Niitä vilistää temppuradalla kuin muurahaisia erlaisten nöyryyttävien koettelemusten läpi. Mitä sitä enään ujostelemaan, miksei ihan rohkeasti vain toteuteta sitä mistä kaikki fantasioi? Tekisi mieli pitää tämä idea takataskussa koska se voisi poikia dollarin jos toisenkin oikein markkinoituna, mutta heitetään se nyt kuitenkin ilmoille: Uusi tosi-tv -sarja nimeltään Kidutus. Se soveltuisi Japanin kaavaan erinomaisesti koska siellä on muutenkin liikakansoitusta.
Toisaalta Veikkauksen kanssa yhteistyöhön voisi ryhtyä jännitystä tihkuva sunnuntaisarja Venäläinen ruletti, jossa monotoniseen tahtiin valokeilaan astuisi jonossa Kiinalaisia tai Tamperelaisia, ohimolle asetettaisiin revolveri ja Lasse Lehtisen juontamana pienen hiljaisen odottavan hetken jälkeen painettaisiin liipaisinta. Selviytyjät siirtyisivät takaisin jonon hännille, kunnes televisioaika loppuu.
Toinen teema voisi olla Koulukiusaajat vs. Koulukiusattu. Laitetaan entiset "koulukaverit" saman katon alle kuukaudeksi ja jossain vaiheessa heitetään Jokeri peliin: Isoveli käy yöllä jemmaamassa koulukiusatun tyynyn alle mutkan ja sitten odotetaan milloin ns. "nalli naksahtaa"..
Näitä odotellessa täytynee tyytyä vain fiilistelemään Vauvakuumetta kun degeneroituneet botox-naamat sikiää lähetyksessä ja yllytyshullut kilpailevat kympitonnista imemällä härän kiveksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti